Markkinahumua ja puusavottaa

Viime maanantaina minulle alkoi tupsahdella työtarjouksia. Paikallislehti Uutisvuoksi lupasi mukavasti juttukeikkoja, ja kävinkin jo pari juttua vääntämässä. Uutisvuoksen kautta sain myös projektin K-Supermarketin asiakaslehden parissa. Liiketoimintasuunnitelmani on viimeistelyä vaille valmis, ja firman nimeä mietitty aivoriihissä. Tällä hetkellä ykkössuosikkini on Muru Media. Miltä kuulostaa? Jotenkin minun suussani siinä nimessä maistuu menestys. Tosin makuaistini on ollut poskiontelotulehdusten takia jo pitkään heikko, niin ihan sen varaan en uskalla laskea...

Kävin viime viikolla myös Nuorkauppakamarin kokouksessa – ei olisi sekään lainkaan hassumpi väylä verkostoitua ja saada aikaan jotain hienoja juttuja yhteiskunnassa (älä kysy että mitä, olen vielä aika pihalla siitä mitä Nuorkauppakamari oikein tekee...). Ja nyt minulla on vielä vuokrahevonenkin, projekti sekin, koulutuksessa oleva ratsun alku Lilli. Hmm, olisi kyllä mukava saada pari tuntia lisää vuorokauteen...

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että tänne Imatralle oli helppo kotiutua. Monet sanovat, että Imatra on paikka, jonka ohi pitää ajaa äkkiä, ettei Enson tehtaista tuleva haju tartu vaatteisiin. Minä en ainakaan haista mitään! Onko se sen merkki, että olen kotiutunut? Kun sunnuntaina kävimme puusavotassa, Lauri sanoi, että näytän ihan maalaiselta. Siinäkään ei siis mennyt kuin kaksi viikkoa...

Lauantaina kävimme tottakai Ruokolahti-markkinoilla. Herranjestas sitä väkimäärää! Tienvarrella seisoi liikenteenohjaajia, jotka heijastinliiveissään opastivat meidät suurinpiirtein ainoaan vapaaseen parkkiruutuun. Markkinoilla myytiin villasukkia, pitsiliinoja, karjalanpiirakoita ja perunalimppuja, joita lähtikin pussillinen matkaan. Pysähdyttiin rupattelemaan kerran jos toisenkin vanhojen tuttujen kanssa. Hauskaa ja ah niin maalaista!

Palataan vielä siihen puusavottaan... Yllätyin kuinka kivaa puuhaa se loppujen lopuksi oli. Oltiin metsässä varmaan viisi tuntia. Odotin tietysti kieli pitkällä eväitä, joita olin pakannut mukaan. Eväinten syönti on aina se paras osuus, lähti sitten patikoimaan, hiihtämään tai puusavottaan. Tehtiin nuotio ja paistettiin makkaraa. Nam!

Ja mikäs siellä oli ollessa, kahden raavaan miehen seurassa...

Pojat sahasivat ja pilkkoivat puita ja meikäläinen pinosi. Kävi kyllä ihan urheilusta sekin homma. Tuli muuten aika hienot pinot, vaikka itse sanonkin! Tällä hetkellä halkokuuri on jo täynnä halkoja tämän talven käyttöä varten, nämä odottavat ja kuivuvat metsässä ensi kevääseen... En muuten kerro missä!

Muru tykkäsi myös halkohommista! Arvaa joiduinko pesemään sen kotiin palattuamme... Mutta onneksi Paul Mitchellin brightening dog shampoo on tehokasta tavaraa... :)