sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kevät!

Mikä upea, aurinkoinen pääsiäispäivä! Istuin pari tuntia pilkillä tänään. Kala ei tarttunut, mutta senni väliä oo, kunhan aurinko tarttui! Mutta silti pitää kyllä ihmetellä, että ei tullut nykyn nykyä. Miten se on mahdollista, vaikka viereisestä reiästä nousi kalaa ylös?? Oli miten oli, niin parempi ettei sitä kalaa tullut, koska olisi ollut hirveän inhottavaa irrottaa sitä kalaa koukusta.



Meillä on ollut Laurin kanssa tämän talven ajan hiihtokisa. Kumpi hiihtää talven aikana vähemmän, joutuu järjestämään toiselle viikonlopun ohjelmineen, ruokineen päivineen. Olin viikko sitten vielä muutaman kilometrin jäljessä, ja nythän tilanne täällä alkaa olla se, että ladut ovat täynnä havunneulasia, kaarnaa ja oksia. Torstaina vedin kumminkin monot ja sukset jalkaan ja lähdin laduille, missä oli paljon pelto-osuuksia. Hiihdin ensimmäisen pellon päähän ja eteen tuli tiheä kuusikko. Ladut olivat todellakin vuorattu neulasilla. Jouduin sitten hiihtelemään tätä pikku pellonpätkää edestakaisin noin kymmenen kertaa. Tuli vähän pöljä olo siinä hiihdellessä, mutta nyt olen taas puoli kilsaa johdossa! Melkein voisi tulla nyt kunnon kaatosateet, että lumet sulaisivat pian pois! Mitähän sitä sitten tosin tekisi, aloittaako juoksuharrastus vai ostaisinko kenties kunnon fillarin? 

Yksi uusi kevät-/kesäharrastukseni on kuitenkin yrittien ja vihannesten kasvatus! Ostin jopa pienen kasvihuoneen, johon ajattelin istuttaa tomaattia, maissia, chiliä ja muuta ihanaa. Nyt osa yriteistä onkin jo esikasvamassa, ja taimet kasvavat hurjaa vauhtia! Taas ollaan lumitöiden tapaan siinä uskossa että ah se viljely on sitten mukavaa, mutta päivitetään tilannetta (lue: avaudutaan oikein kunnolla) siltä osin vielä heinä-elokuussa. 

Nyt ollan täällä kotosalla harrastettu remontointia viimeiset pari viikkoa. Keittiöön tehtiin pikku fiksausta, ja vessa ja eteinen menivät ihan uusiksi. Ja uskokaa tai älkää, ollaan Laurin kanssa vielä yhdessä! Lauri on onneksi nopeasti ymmärtänyt miten miun kanssa kannattaa toimia: Antaa miun suunnitella, ja itse osallistua lähinnä toteutukseen. Ja hyvin meni! Sanoin, että vessasta tehdään sellanen romantic-industrial-henkinen ja Laurihan oli ihan samaa mieltä. Nyt meillä on siellä hopean väristä rapattua betoniseinää, mummokuosista tapettia ja törkeän kallis hana. Mutta ne yksityiskohdat vaan on tärkeitä...

Tässä pari ennen-kuvaa. Ensimmäisessä näkyy oma taiteellinen panostukseni vessan ankean ulkoseinän piristykseksi, ja tokassa seinä on purettu kokonaan pois. Kunhan saadaan listat paikoilleen ja sähköpiuhat vedettyä niin laitan ne jälkeen-kuvat!



Nyt oikein ihanan aurinkoista kevättä kaikille – molempiin rintoihin!