Juuri kun kaamosmasennuksista ja kevätväsymyksistä on
selvitty, iskee kesäpaniikki. Sitä ruokkivat kaiken maailman Huvilat ja
huussit, Edenit, Suomelat ja lukuisat naistenlehdet, naapureista puhumattakaan.
”Vielä ehdit bikinikuntoon!” ”Kilot veks hittipaastolla!” ”Terassista viihtyisä
olohuone!” ”Tee itse viljelykaappi!” Ja niin edelleen. Televisiossa tehdään
upeita puutarhoja vesiaiheineen ja kiveyksineen. Naapurit möyhivät kasvimaata,
maalaavat talon ulkoseiniä ja leikkaavat pensasaitaa.
–Kohta tänne tulee kaivinkone tekemään meille 60 neliön
kukkapenkin. Ah siitä tulee hieno, toistasataa erilaista kasvia! naapuri
hehkuttaa.
Tuoreena omakotitaloasujana odotin koko pitkän talven, että
pääsisin pihalle istuttamaan maaliskuun alusta asti esikasvattamiani taimia ja
suunnittelemaan kukkapenkkejä. Viherpeukalouteni sai koomisia piirteitä jo
siitä lähtien kun lähdin multaostoksille. Mustaa multaa, puutarhamultaa, kukkamultaa,
taimimultaa, yrttimultaa, kaktusmultaa, orkideamultaa… Miksi hitossa näitä
multia on näin paljon? Eikö voisi olla vain säkki, jossa lukisi, että MULTAA?
Sitten ostin kasvihuoneen. Sen kasaamisessa meni kaksi
päivää, ja lopulta se kaatui ensimmäisessä tuulessa sillä seurauksella, että
pleksit hajosivat ja salaattiruukut levisivät pitkin pihaa. Tomaatintaimet
nuukahtivat kasvusäkkeihinsä – ilmeisesti ulkona ei ollutkaan vielä tarpeeksi
lämmin.
Kesään, siihen muutamaan kuukauteen, ladataan älytön määrä
odotuksia. Pitäisi olla hienot polyrottinkiset pihakalusteet ja vähintään
kolmen polttimon kaasugrilli, koska naapureillakin on. Pitäisi ehtiä nauttia
kesästä täysin siemauksin, johon kuuluu vähintään mato-ongella, Linnanmäellä ja
patikkaretkillä käynti. Pitäisi aloittaa jokin uusi harrastus – tennistä olisi
kiva kokeilla, tai ainakin frisbeegolfia. Pitäisi ehtiä käydä kaikissa
paikkakunnan tapahtumissa ja kiertää kesäfestareita. Pitäisi käydä sukulaisten
luona. Pitäisi tehdä pihasuunnitelma ja uusi kukkapenkki. Pitäisi tehdä jotain
vanhalle kompostille. Pitäisi ja pitäisi. Ja missähän vaiheessa siihen
bikinikuntoon ehtisi?
Kun lähdin ostamaan lannoitteita, tuli samanlainen olo kuin
multaostoksilla. Erilaisia kasviravinteita, kivennäisiä ja kalkkeja on
saatavilla kymmenittäin. Luujauho? Kakkipakki? Ravinnetuubi? Sammal syöjä?
Miksi ihmeessä sammal pitäisi pihalta hävittää? Sehän on kauniin vihreää eikä
kasvakaan niin paljon kuin ruoho, jota joutuu leikkaamaankin jatkuvasti. Päätin
jättää lannoitteet kauppaan ja marssin ruokakaupan hevi-osastolle. Sieltä saa
valmiiksi kasvatettuja yrttejä, jotka voi laittaa ruukkuihin jatkamaan
kasvuaan. Hevi-osastolta siirryin silkkikukkaosastolle. Nyt pihaamme
kaunistavat ikikukkaiset pelargoniat, ja voin katsella rauhassa badenbadenilta,
kun naapurit ahertavat paita hiessä kukkapenkkinsä kanssa. Ehkä illalla voisi
käydä heittelemässä frisbeetä.
Kolumni on julkaistu Uutisvuoksessa 21.5.
PS. Lupasin viimeeksi niitä kuvia meidän uudesta vessasta! Tässä pari kappaletta!
P.P.S. Talomme on myynnissä! Tarvitsen isomman työhuoneen, johon mahtuisi myös studio... Nykyinen on yrittäjälle vähän hankala. Eli ostakaas pois hyvä talo! Ja myykää meille omanne ;)
Lisää kuvia ja tietoja talosta löytyy täältä: murumedia.kuvat.fi.
Siellä ei ole vielä kuvia olkkarista, koska teemme sielläkin pikku remppaa... :)
