maanantai 11. helmikuuta 2013

Soijaa pukkaa!

Noniin, naurakaa vaan, nyt sitä lunta on sitten PALJON. Vielä tammikuun puolenvälin kieppeillä uhosin polleana: Hahaa! Minä olen se, joka tuota lumilapiota määrää! Näytän lumelle kuka on kuka! Voitan sinut, inha, märkä, painava lumikasa ihan kuus nolla! Ja nyt on pakko niellä ylpeyteni – voimat loppuu kesken, ottaa päähän, hiki virtaa, en jaksa työntää lunta enää sinne sadankahdeksankymmenen sentin korkeuteen. Ja kun sitä lunta vaan tulee ja tulee! Joka päivä (siis ainakin 20cm)! Ja kun juuri olet saanut kolattua koko pihan, ollut vielä äärimmäisen huolellinen, tulee katolta lumet alas rymisten, juuri tietenkin siihen auton eteen, ettei pihasta pääse pois, ellei käy uudestaan lapion varteen. Ja toinen on sitten aura-auto, joka blokkaa heti sen jälkeen kulkuväylän, kun katolta tippuneet lumet on lapioitu pois.

Ah, tuntuipa mukavalta purkaa kaikki tämä sisällä kupliva kiukku tähän blogiin! :D Tässä vielä vähän kuvamateriaalia tästä rakkaasta talviharrastuksestani.

Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää.
Oliko meillä tuollaisiakin puskia tuossa pihalla? Nyt ovat peittyneet kokonaan lumikasojen alle.



Jokohan tämä lumimäärä rupeis riittämään?? Kohta ei näe enää ulos olkkarin ikkunasta!



Murun mielestä lumikasat on tosi jees.



Olen minä täällä maalla asumisessa onnistunutkin. Uunin lämmitys nimittäin on alkanut sujua aika mallikkaasti. Tosin ihmettelin pitkään, että mistä minulle tulee joka päivä lisää mustelmia oikeaan polveeni, kunnes tajusin, että se tulee puiden kantamisesta! No, mustelmilla saan vaan lisää uskottavuutta, tekevälle sattuu! Lauri kyllä aina hieman naljailee siitä, että sanon ryhtyessäni uunin lämmitykseen, että "laitan uunin päälle". Tuosta noin naps vaan se ei valitettavasti syty niinkuin sähkökiuas saunassa, mutta sinne päin, homma hanskassa!

Sauna ja uuni aiheuttavat minulle joskus kylläkin toisenlaista päänvaivaa – en nimittäin uskalla jättää niitä hetkeksikään yksin "päälle". Kerran napsautin saunankiukaan päälle lenkille lähtiessäni, ja jotenkin muutaman kilometrin päässä kotoa keksin yhtäkkiä, että ehkäpä kiukaan päällä oli jotain tavaraa, joka on nyt syttynyt tuleen ja koko talo on poroina. Aloin haistaa savun hajua ja kun katsoin kotiin päin, huomasin, että taivas oli ihan punainen. Ja ihan kuin sieltä tupruttaisi savua! Juoksin henki kurkussa kotiin, naapurit kävelivät vastaan ja yrittivät moikata, mutta vedin vain Murua perässä ja juoksin niin lujaa kuin jaloista lähti (no, tämä ei ole eka kerta, kun naapurit ovat katsoneet minua vähän huolestuneena...). Tulin kotiin ja eihän siellä mikään palanut. Eikä kiukaan päällä ollut mitään. Sainpahan ainakin kunnon hiet pintaan ennen saunaa! Niin ja huomasin, että Ovakon tehtaaltahan se savu tuli, samoin punainen taivas... Ovako on kylläkin melkein kymmenen kilometrin päässä... :)

Sellaista täällä tällä kertaa. Tässä vielä ihailtavaksenne MuruMedian uusi logo! Tämä oli lähes tulkoon ensimmäinen versio logosta, ja se jotenkin iski heti. Sain paljon kommentteja logosta kavereiltani, ja mietittiin jos jonkinlaista "murusta" tuohon tähden paikalle, mutta itseasiassa miksi ei nuo tähden sakaratkin kuvasta niitä murusia, joista minun liiketoimintani muodostuu. Samoin tämän voi ajatella niin, että tuon "Murun" selitykset löytyvät alta. Muruset ovat siis valokuvaus, sisällöntuotanto ja journalismi. Eli tässä se nyt on! Ja kohta aukeavat myös MuruMedian upouudet nettisivut! Adios!