maanantai 24. syyskuuta 2012

Pakkaamisen lomassa...

Olen 12 pääkaupunkiseutuvuoden aikana muuttanut yhdeksän kertaa. Tämä on kymmenes. (Olen kahjo.) Mutta silti pakkaaminen tuntuu yllättävän vaikealta. Mistä aloittaisin? Äh, kirjoitan mieluummin blogia kuin pakkaan, ehtiihän tuota.

Monet ovat kyselleet, miten löysin poikaystävän Imatralta, vaikka olen pörrännyt sinkkuna Helsingin yössä jo yli viisi vuotta. Säälittävää vai romanttista? Hmm. Olen sitä mieltä, että pääkaupunkiseudun sinkkumiehet ovat  joko sitoutumiskammoisia tai muuten epäkypsiä (anteeksi kärjistys). Sopivat kyllä "pieneen säätöön", mutta että parisuhteeseen?? Ei. Pikkukaupungista tai maalta löytyvät ne oikeat, aidot miehet! Sinne vaan perähikiälle sinkkunaiset!

Tutustuin Lauriin jo pari vuotta sitten, siskoni kihlajaisissa. Siskoni sai miehensä kanssa vuosi sitten vauvan, jonka kummeiksi päädyimme Laurin kanssa molemmat. Ja sitten tapahtui se klassinen - olin siskoni kaaso ja Lauri miehen bestman. Vieläkään ei juttu edennyt sen pidemmälle, mutta katsoin kyllä, että siinäpä mukava mies, jonka kanssa huumorintaju kohtaa (se ei ole niinkään itsestään selvää minun tapauksessani).

Tänä kesänä päädyin Imatralle seitsemäksi viikoksi, joista neljä viikkoa olin kesätoimittajana paikallislehti Uutisvuoksessa. Tarvitsin tottakai auton, jolla pääsisin töihin. Lauri kilttinä miehenä lupautui lainaamaan minulle autoaan, voihan hän kulkea töihin vaikka pyörällä... Aloimme olla enemmän tekemisissä ja huomasimme, että itseasiassa meillähän on aika helkkarin kivaa yhdessä..!

Niin että sinkut, silmät auki! Se Oikea voi olla lähempänä kuin uskottekaan... (Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin...)

1 kommentti: