Sisälläni heräsi pieni martta!

Ah, ihanaa, kun on energinen olo! Olen "downshiftannut" nyt pari kuukautta, ollut pois vakituisesta työstä, tehnyt vähän kaikkea, mitä huvittaa, ja jättänyt tekemättä, mitä ei huvita tehdä. Vaikutukset alkavat nyt tuntumaan – onpa mahtavaa, kun ei väsytä!

Tänään kävin vesijuoksemassa. OK, kuulostaa tylsältä ja sitä se todella onkin! Se on ehkä parasta downshiftiä mitä keksin – aika nimittäin kuluu jumalattoman hitaasti. Olin varma, että olen polskinut menemään siellä altaassa jo sen pakollisen puoli tuntia, niin vielä mitä, vasta 10 minuuttia oli kulunut. No, sain kulumaan 45 minuuttia ja olo oli oikein mukava, pirteä ja rentoutunut sen jälkeen, hyvä minä! Pitääkin alkaa harrastamaan lajeja, jossa aika menee kuin jäitä polttelisi. Ehkä se on parasta terapiaa mielelle.

Jotenkin minulla on tullut tarve kokeilla kaikkea. Haluaisin alkaa harrastamaan kaikenlaisia uusia lajeja, ja liittyä jos minkälaisiin seuroihin ja yhdistyksiin. Mikähän olisi omin lajini? Voisin kokeilla moottorikelkkailua, sukellusta, balettia, teatteritoimintaa – täällä Imatrallahan voi tehdä vaikka mitä!

Ja nyt minussa on herännyt pieni martta. Pitäisikö ruveta edelläkävijäksi ja liittyä marttoihin!! Marttailuhan on nyt pop! Ja marttojen aatteet kyllä uppoavat meikäläiseen. Marttojen motto on, että siivoa kaapit jouluksi, jos aiot viettää joulun kaapissa. Asennetta! Jostain kumman syystä poikaystäväni Laurin mielestä olisi super noloa jos rupeaisin martaksi. Sanoin, että siinä vaiheessa liityn marttoihin välittömästi, kun hän kutsuu minua emännäksi! Olisin sata kertaa mieluummin trendikäs martta kuin emäntä... (Taidan ehkä liittyä marttohin jokatapauksessa, salaa Laurilta...)

Tänne Imatralle tuli Subway ja Punnitse & Säästä. Tajusin, etten ole vielä aito imatralainen, sillä en käynyt avajaisissa. Aito paikallinen olisi käynyt Subwayssa jo vähintään puolenkymmentä kertaa. Itse olen käynyt vasta kerran. Mutta paikkasin tämän menemällä Saipan otteluun. Vaikka se onkin lappeenrantalainen jääkiekkojoukkue, niin tokihan kunnon imatralaisenkin kuuluu Saimaan palloseuraa kannattaa. Mielessä kävi myös liittyä Saipan kannattajajoukkoihin. Siis niihin, jotka huutaa ja laulaa ryhmässä hulluna jotain, mistä kukaan ei saa selvää. Päädyin kuitenkin toistaiseksi vain ostamaan Saipan kannattajapipon. Tosifani silti, vaikka huutelenkin katsomossa pienemmässä porukassa!

Tärkein melkein pääsi unohtumaan. Sain eilen Venäjän viisumin! Nyt alkaa elämysmatkailut – huomenna menen ensimmäistä kertaa tankkaamaan autoa Svetogorskiin. Saatte sitten pian kuulla, miten neitsytmatkani rajan taakse meni... :)