sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Viikko aikaa muuttoon!

Noniin, yleisön pyynnöstä päätin alkaa bloggaamaan pienestä elämänmuutoksestani...

Olen pitkään haaveillut elämästä, jossa ei olisi minuuttiaikatauluja, ei palavereja, ei pomoja... Niinpä irtisanouduin yli 6 vuoden työsuhteesta Gummerukselta ja päätin alkaa oman itseni herraksi - freelanceriksi. Myin Vantaan kaksioni ja aloin etsiä mukavaa rivitaloa Imatralta, jonne voisin muuttaa pikkukoirani kanssa. Imatralla minulla olisi laaja tukiverkosto ja eläminen halvempaa. Kuinka ollakaan, aloin kesällä seurustelemaan imatralaisen miehen kanssa! En tiedä kumpi on hullumpi, minä vai mies, kun päätimme, että muutan hänen luokseen asumaan vanhaan rintamamiestaloon vain parin kuukauden seurustelun jälkeen.

Olen asunut pääkaupunkiseudulla kerrostalossa 12 vuotta. Vaikka olen lapsuuteni asunut omakotitalossa ja viettänyt paljon aikaa Ruokolahdella vanhempieni luona, oli käsitykseni omakotitaloasumisesta ehtinyt jo vähän hämärtyä. Mietin, mihin kaikkeen pitää muistaa varautua. Huoltomiestä ei ole, kaikki viat on hoidettava itse. Lämminvesivaraaja on pieni, en voi enää käydä maratonsuihkuissa. Kesäisin on ajettava nurmikkoa ja kitkettävä kukkapenkkejä. Ja meninpä vielä oikein hihkumaan riemusta, kun poikaystäväni muistutti, että talvella on tehtävä lumitöitä. Äkkiseltään se kuulosti niin ihanalta, mutta nyt saan varmasti kuulla monta kertaa, että "käypäs kulta tekemässä ne lumityöt, kun siehän pidät siitä niin kovasti". Auts.

Täytyy sanoa, että eläminen pääkaupunkiseudulla on kyllä helppoa. Bussit ja metrot vievät, kaikki palvelut löytyvät läheltä, ei huolta pihatöistä, lämmitys hoituu itsestään ja niin edelleen. Viikon päästä elämäni muuttuu radikaalisti. Pilkomme miehen kanssa puita, joilla lämmittää puolitoista kerroksista hirsitaloa. Kökötän viideltä aamulla pari tuntia rekkajonossa tankatakseni kaksipaikkaisen avoautoni Svetogorskissa, koska siellä bensa on tuplasti halvempaa. Mihin olenkaan ryhtymässä??

Oikeasti olen todella innoissani tästä kaikesta. Minulla on ihana poikaystävä, maailman söpöin koira, ja kohta asun tunnelmallisessa omakotitalossa, jossa on vanha hella, takka, iso piha ja 12 vuotta kaipaamani sauna!  Mitä muuta ihminen tarvitsee? Haluan aloittaa uuden elämäni ilman stressiä ja alituista kiirettä, johon olen tottunut pääkaupunkiseudulla. En aio enää juosta tukka putkella bussiin ja tapaamisiin. Hidas elämä - sehän on nyt muotia, ja aion ottaa selvää, kuinka onnelliseksi se voi ihmisen tehdä.

Ensi viikko menee pakkaillessa entistä elämääni pahvilaatikoihin. Sitten teen liiketoimintasuunnitelman huolella ja perehdyn yrittäjyyteen perusteellisesti. Perustan toiminimen ja suunnittelen nettisivut. Ilman kiirettä ja paniikkia. Luotan siihen, että elämä kantaa. Tästä blogista voitte seurata niin kuvien kuin tekstin muodossa millaiseksi elämä muuttuu, kun muuttaa Kehä III:n sisäpuolelta 250km itärajalle päin. Onko siellä elämää, ja jos, niin millaista?




5 kommenttia:

  1. Hatunnosto sulle, että tohdit tehdä sen, mistä moni varmasti vain haaveilee! Uudet kuviot kuulostavat kaikin puolin ihanilta!

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa niin jännältä!
    Olemme miehen kanssa haaveilleet myös omakotitalosta, mutta eipä sitten ole oikein ollut mahdollisuuksia... Lisäksi olemme tuumineet, että kuinkakohan idyllinen kuva meilläkin asiasta on ja mikä onkaan karu todellisuus ;)

    VastaaPoista
  3. Onnea kaikkeen uuteen! Joskus pitää tehdä jotain hieman hullua, koska sydän varmasti kertoo, mikä on oikein ja parasta sinulle.

    Omakotitaloasumisessa on paljon hyvää - ja paljon töitä. :) Juuri mm. ne lumityöt, mutta niitä parempaa hyötyliikuntaa saa hakea! Täällä pääkaupunkiseudulla omakotitalossa asuvana kaipaan itse koko ajan juurikin itäiseen Suomeen, en ihan maalle, mutta pikkukaupunkiin. Siksikin aion innolla lukea blogiasi.

    Ihanaa, värikästä syksyä sinne itärajalle!

    VastaaPoista
  4. Kiitos teille! Siskoni huomautti, että Imatra on kaupunki :) Mutta tosiaan elo siellä on aika erilaista kuin täällä pääkaupunkiseudulla.

    VastaaPoista
  5. mie voin kertoa mitä siulle kuuluu 7 vuoden päästä :D
    Itse tein tuon saman reilut seitsemän vuotta sitten, irtisanouduin Yleltä ja muutin miehen luo Mikkeliin rintamamiestaloon 3kk seurustelun jälkeen. Nyt meillä on avioliitto, 2 ihanaa lasta ja elämä tuntuu edelleen hyvältä! Niin ja minullakin on blogi, muutoksiajaprojekteja.blogspot.com
    Onnea rohkeasta päätöksestäsi!

    VastaaPoista